Turvasolupilotti valmistaa toiminnalliseen muutokseen – kohti eettisempää rajoittamista

 

Eettisyys itsemääräämisoikeuden rajoittamisessa(ERA)- verkoston uusi blogisarja

Debriefing: avain oppimiseen ja potilaan toipumisen tukemiseen

 

Eettisyys itsemääräämisoikeuden rajoittamisessa- verkoston tavoite on potilaan itsemääräämisoikeuden lisääminen ja potilaan autonomian vahvistaminen tahdosta riippumattomassa hoidossa. Samalla pyritään tahdosta riippumattoman hoidon laadun ja turvallisuuden parantamisen sekä näyttöön perustuvien ja hyvien hoitokäytäntöjen levittämiseen ja jalkauttamiseen.

Debriefingillä tarkoitetaan ohjattua keskustelua, jossa potilaat ja hoitohenkilökunta voivat käsitellä pakkotoimiin (esim.  eristämiseen tai sitomiseen) johtaneita syitä välittömästi tapahtuman jälkeen. Eristäminen tarkoittaa potilaan rauhoittamista erillisessä lukitussa huoneessa ja potilaan sitominen tarkoittaa potilaan liikkumisen estämistä sitomalla hänet sänkyyn erillisessä siihen tarkoitetussa huoneessa. Debriefingissä tavoitteena on ymmärtää, mitä tapahtui, ehkäistä uusien tilanteiden syntyminen ja tukea kaikkien osapuolten hyvinvointia. Keskustelussa käydään läpi kokemukset ja tapahtumien kulku, jotta tapahtuman aiheuttamat psyykkiset ja fysiologiset jälkireaktiot lieventyisivät. Tavoitteena on tarjota tukea, oppia kokemuksesta ja kehittää parempia toimintatapoja tulevaisuuden tilanteita varten (1, 3).

 

Kuvituskuva: Pixapay

Debriefing: Tärkeä osa hoitokäytäntöjä pakkotoimien jälkeen

Debriefingin käyttöä tukevat monet lait ja suositukset, kuten Suomen mielenterveyslaki tai Englannissa NICE:n (National Institute for Health and Care Excellence) suositukset (1).  THL:n tuore kansallinen ”Eristämisen ja sitomisen kansalliset laatukriteerit” ohjaa käyttämään potilaille debriefingiä pakkotoimien jälkeen (2). Viimeisimmän tutkimustiedon mukaan debriefingin käyttö on kuitenkin ollut hajanaista ja sen tilastointi on ollut useissa organisaatioissa puutteellista (1,3). Eurooppalainen FOSTREN (Fostering and Strengthening Approaches to Reducing Coercion in European Mental Health Services) –verkosto on kerännyt tietoa debriefingin käytöstä jäsenmaissaan. Fostrenin (2024) tutkimuksessa suositellaan debriefingiä myös henkilökunnan ja tapahtuneelle altistuneille potilaille, potilasdebriefingin lisäksi (3).  Itselleni herää kysymys, miksi debriefingiä ei käytetä suosituksista huolimatta laajasti psykiatriassa?  Valistunut arvaukseni on, että käyttöä rajoittaa menetelmän heikko implementointi organisaatioihin.  Niuvanniemen sairaalassa tehtiin debriefingin implementaatio 2016 - 2020. Tutkimus osoitti, että potilas debriefingin määrä nousi 27% (2016) - 93% (2020), mikä on kansallisesti ja kansainvälisestikin merkittävä määrä. Kasvu vaati panostusta: debriefingin lisääntyminen vaati toteutuakseen henkilökunnan koulutusta, selkeää ohjeistusta ja tilastojen seuraamista sekä hoitopuolen- että lääketieteellisissä kokouksissa (1).

Suomessa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) suositukset painottavat debriefingin merkitystä osana laadukasta hoitokulttuuria. Suositus korostaa debriefingin merkitystä erityisesti potilaiden itsemääräämisoikeuden ja toipumisen tukemisessa. Debriefingiä käyttämällä varmistetaan myös turvalliset ja laadukkaat hoitokäytännöt (2). Debriefingillä on myös merkittävä rooli pakkotoimien, kuten eristämisen ja sitomisen, vaikutusten käsittelyssä. Tällaiset toimet voivat aiheuttaa fyysisiä ja psyykkisiä haittoja, kuten traumoja ja häpeän tunnetta. Debriefing auttaa paitsi potilaita myös henkilökuntaa analysoimaan tapahtumia ja vähentämään pakkokeinojen käyttöä jatkossa. Sen avulla voidaan myös oppia tunnistamaan tilanteet, joissa vaihtoehtoiset toimintamallit voisivat toimia paremmin potilaan hoidossa ja yhteisön prosesseissa (1).

Kuvituskuva: Pixapay

Debriefingin tulevaisuus ja haasteet

Suomen kansalliset THL:n laatukriteerit korostavat debriefingin merkitystä osana psykiatrisen hoidon pakkokeinojen käyttöä. Kriteerit pyrkivät varmistamaan, että hoito on eettistä, turvallista ja tukee potilaiden toipumista (2). Laadukas debriefing voi edistää potilaiden ja henkilökunnan välistä luottamusta ja parantaa hoitotuloksia pitkällä aikavälillä. Debriefingin ytimen voi kiteyttää yhteen lauseeseen: Debriefing on menetelmä ja polku kohti parempaa hoitoa pakkotoimien jälkeen. Se hyödyttää koko psykiatrista terveydenhuoltojärjestelmää kolmella eri tasolla: potilastasolla, henkilökuntatasolla ja organisaatiotasolla. Potilaiden traumakuorma vähenee ja ymmärrys lisääntyy omasta toipumisprosessista. Henkilökunnalle se tuo työhyvinvointia ja selkeyttä vaikeiden hoitotilanteiden käsittelyyn. Organisaatiolle se takaa työvälineen toimintatapojen jatkuvaan kehittämiseen ja pakkotoimien vähentämiseen (1,3). Debriefingin tulevaisuus näyttää lupaavalta erityisesti monialaisessa yhteistyössä. Haasteita kuitenkin asettavat resurssien niukkuus, henkilökunnan koulutustarpeet ja yhtenäisten käytäntöjen puuttuminen. Hyvällä johtamisella ja monitasoisella suunnitelulla voidaan tehostaa debriefingin implementoimista toimivaksi työkaluksi potilaiden, yhteisöjen ja organisaatioiden hyödyksi. Lisäksi uuden teknologian hyödyntäminen ja kansainvälinen tutkimus avaavat uusia mahdollisuuksia tehokkaampien menetelmien kehittämiselle.

 

Debriefingin hyödyt pähkinänkuoressa

Potilaille:

·        Auttaa vähentämään traumaa ja lisää ymmärrystä omasta toipumisprosessista.

·        Edistää potilaiden ja henkilökunnan välistä luottamusta ja parantaa hoitotuloksia pitkällä aikavälillä.

 

Henkilökunnalle:

·        Parantaa työhyvinvointia ja tuo selkeyttä vaikeiden tilanteiden käsittelyyn.

·        Auttaa analysoimaan tapahtumia ja vähentämään pakkokeinojen käyttöä jatkossa.

·        Oppia tunnistamaan tilanteet, joissa vaihtoehtoiset toimintamallit voisivat toimia paremmin potilaan hoidossa ja yhteisön prosesseissa.

Organisaatioille:

·        Mahdollistaa toimintatapojen jatkuvan kehittämisen ja pakkotoimien käytön vähentämisen.

 

Kiinnostuitko?

Lue lisää debriefingistä ja THL:n laatukriteereistä psykiatrisessa hoidossa.

1. Asikainen, J. (2022). Prevention of coercive actions in forensic psychiatric inpatient care - use of debriefing. Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Health Sciences, 696 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-4601-0

2. Björkqvist, M., Korte, M., Tammentie-Sarén, T. (2024). Eristämisen ja sitomisen kansalliset laatukriteerit [Internet]. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. (Ohjaus). Report No.: 12. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-408-419-2

3. Hallett, N., Whittington, R., Richter, D. & Eneje, E. (2024).  Coercion and Violence in Mental Health Settings. Causes, Consequences, Management.  https://link.springer.com/content/pdf/10.1007/978-3-031-61224-4.pdf   

 

Kirjoittaja:

Jaana Asikainen, TtT, sairaanhoitaja AMK

Pohjois-Savon hyvinvointialue, Niuvanniemen sairaala

ERA-verkoston jäsen