Eettisyys itsemääräämisoikeuden
rajoittamisessa- verkoston uusi blogisarja
Eettisyys itsemääräämisoikeuden rajoittamisessa- verkoston,
eli ERA-verkoston tärkeimmät tehtävät ovat itsemääräämisoikeuden rajoittamisen
vähentäminen tahdosta riippumattomassa hoidossa, sekä tahdosta riippumattoman hoidon
laadun ja turvallisuuden parantamiseen tähtäävien hyvien käytäntöjen
levittäminen ja näyttöön perustuvan tiedon jalkauttaminen käytäntöön. Lisäksi
verkosto pyrkii seuraamaan mielenterveyslain säätelemän itsemääräämisoikeuden
rajoittamisen kansallista tilannetta ja siihen liittyviä ajankohtaisia ilmiöitä.
ERA- verkosto pyrkii tulevien blogikirjoituksien avulla tukemaan näiden
tehtävien toteuttamista levittämällä tietoa myös verkoston ulkopuolisille
toimijoille ja sidosryhmille. Verkoston on tähän mennessä tuottanut kaksi kansallista
julkaisua: ”Pakon käytön vähentäminen ja turvallisuuden lisääminen
psykiatrisessa hoidossa” (1)
sekä ”Eristämisen ja sitomisen kansalliset laatukriteerit” (2).
Näiden julkaisujen tavoitteena on ohjata tahdosta riippumattoman hoidon laatua
ja turvallisuutta.
Ajankohtaisia ilmiöitä, jotka puhuttivat verkoston syystapaamisessa 2024
Verkostomme tapaa kahdesti
vuodessa, syksyisin ja keväisin. Syyskuussa verkostolaiset kokoontuivat
Joensuuhun syystapaamisen merkeissä. Paikalla oli 23 asiantuntijaa 13:sta eri
organisaatiosta, etäosallistujat huomioiden edustettuna oli 19 psykiatrista
erikoissairaanhoitoa tarjoavaa organisaatiota ja yksi yliopisto. Monessa
organisaatiossa ajankohtaiset säästöpaineet ja niiden vaikutukset puhuttivat
verkostolaisia. Silti oli ilahduttavaa huomata, miten myönteisesti organisaatioissa
suhtaudutaan verkostotoimintaan mahdollistamalla edustajien osallistuminen
verkoston syystapaamiseen.
Tämän syystapaamisen isona teemana
oli implementaatio, eli käytäntöön jalkauttaminen. Elämme tilanteessa, jossa
meillä on olemassa paljon tutkittua tietoa ja näyttöön perustuvia menetelmiä,
joilla voidaan vähentää pakkoa psykiatrisessa hoidossa, parantaa turvallisuutta
ja hoidon laatua. Silti vielä tuntemattomampi osa-alue on tutkitun tiedon ja
näyttöön perustuvien menetelmien implementaatio. Pelkkä näyttöön perustuva
menetelmä ei sellaisenaan takaa toivottuja tuloksia tai muutosta, mikäli sen
käyttöönottoa ei ole suunniteltu, seurattu ja arvioitu. Muita ajankohtaisia
asioita olivat mm. psykiatrian henkilöturvallisuuskoulutukset, nykyisen
lainsäädännön tulkinta turvasolussa tapahtuvasta tahdosta riippumattomasta
turvasoluhoidosta ja M3+ -päätöksen tiedoksiannossa annettavat asiakirjat.
Implementaatio- ylätason helinää vai käytännön apuväline?
Olemme varmasti kaikki olleet
joskus tilanteessa, jossa täytyisi ottaa käyttöön jokin uusi menetelmä, mutta
emme tiedä miten se tehdään tai käyttöönotto perustuu ”musta tuntuu”-
periaatteeseen. Onneksi implementaatiota on tutkittu ja siitä tuotettava
tutkittu tieto lisääntyy jatkuvasti. Implementaatiotiede on oma tieteenalansa,
joka tarjoaa erilaisia teorioita, viitekehyksiä ja malleja implementaation eri
vaiheiden tueksi ja arviointiin. Mistä sitten tiedämme mikä teoria, viitekehys
tai malli olisi soveltuvin? Eurooppalainen FOSTREN (Fostering and Strengthening
Approaches to Reducing Coercion in European Mental Health Services) -verkosto
on julkaissut systemaattisen kirjallisuuskatsauksen pakon käytön vähentämiseen
tähtäävien menetelmien ja ohjelmien implementaatiomalleista(3).
Kuva 1.Implementaatio luennolta FOSTREN
training school Madrid kesäkuu 2024
Joensuun verkostotapaamisessa saimme kuulla luennon
dosentti, yliopistonlehtori, TtT Tella Lantan toimesta. Luennossa näkökulmana
oli tulevien eristämisen ja sitomisen laatukriteereiden implementaatio. Luennon
jälkeen pidimme työpajan, jossa verkostolaiset saivat tunnistaa mahdollisia
esteitä implementaatiolle. Työpajassa käytettiin hyväksi CFIR- viitekehystä (Consolidated
Framework for Implementation Research) esteiden tunnistamiseen (4).
Esteiden tunnistamisen jälkeen verkostolaiset saivat pohtia pienryhmissään
ratkaisuja esteiden selättämiseen.
Esteiden tunnistamista voidaan pitää valmistelevana toimena
ennen varsinaisen implementaatiosuunnitelman tekoa. Toki etukäteen tunnistetut
esteet voivat osoittautua implementaation edetessä vääriksi tai etukäteen ei
ole onnistuttu tunnistamaan kaikkia ilmeneviä esteitä. Siksi implementaatiossa
usein hyödynnetään PSDA- viitekehystä (Plan Study Do Act), jonka avulla implementaatioprosessi
ymmärretään iteratiivisena prosessina, eli suunnitelmaa kehitetään prosessin
aikana kerätyn uuden tiedon mukaan ja siihen liittyy jatkuva arviointi (5).
Lopuksi
Verkostotapaamisen työpajan avainhuomioita implementaation
tukemiseen:
- Käyttöön otettavan menetelmän hyötyjen esiintuominen eri toimijoiden näkökulmista
- Erilaisten mielipidevaikuttajien osallistaminen implementaation jokaisessa vaiheessa
- Yhteistyön merkitys eri organisaatioiden kanssa ja toisilta oppiminen
- Implementaatiossa käytettävien materiaalien ja koulutusten monipuolisuus
- Kattava tiedottaminen ja viestintä implementaatio prosessin jokaisessa vaiheessa
- Hyödynnetään jo olemassa olevia rakenteita ja työryhmiä implementaatiossa
Lue lisää
1. Makkonen
P, Putkonen A, Korhonen J, Kuosmanen L, Kärkkäinen J. Pakon käytön vähentäminen
ja turvallisuuden lisääminen psykiatrisessa hoidossa [Internet]. Helsinki:
Terveyden ja hyvinvoinninlaitos; 2016. Report No.: 13. Saatavissa:
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-751-0
2. Björkqvist
M, Korte M, Tammentie-Sarén T. Eristämisen ja sitomisen kansalliset laatukriteerit [Internet].
Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos; 2024. (Ohjaus). Report No.: 12.
Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-408-419-2
3. Lantta
T, Duxbury J, Haines-Delmont A, Björkdahl A, Husum TL, Lickiewicz J, ym. Models, frameworks and
theories in the implementation of programs targeted to reduce formal coercion
in mental health settings: a systematic review. Front Psychiatry. 15. kesäkuuta
2023;14:1158145.
4. Kirk MA,
Kelley C, Yankey N, Birken SA, Abadie B, Damschroder L. A systematic review of
the use of the Consolidated Framework for Implementation Research. Implement
Sci. joulukuuta 2015;11(1):72.
5. Taylor MJ,
McNicholas C, Nicolay C, Darzi A, Bell D, Reed JE. Systematic review of the
application of the plan–do–study–act method to improve quality in healthcare. BMJ Qual Saf. huhtikuuta 2014;23(4):290–8.
Kirjoittajat:
Maiju
Björkqvist, TtM, sairaanhoitaja AMK
Turun yliopisto
Varsinais-Suomen hyvinvointialue, TYKS psykiatria
ERA-verkoston vastuuhenkilö
Tella Lantta,
TtT, dosentti, sairaanhoitaja AMK
Turun yliopisto, hoitotieteen laitos
Mikko Korte, osastonhoitaja, sairaanhoitaja YAMK
Varsinais-Suomen hyvinvointialue,
TYKS psykiatria
ERA-verkoston vastuuhenkilö
Tarja Tammentie-Sarén, ylihoitaja,
TtT
Pirkanmaan hyvinvointialue, TAYS
psykiatria
ERA-verkoston vastuuhenkilö
Kommentit
Lähetä kommentti